Levyarvio: Eddie 9V


EDDIE 9V – Capricorn
(Ruf RUF 1301)

Eddie 9V sai jo pari vuotta sitten edellisellä longarillaan innostuneen vastaanoton BN-arviossani. Taisin silloin jo mainita preferensseinä Sven Zetterbergin ja Eddie Hintonin. Uudella julkaisulla itse asiassa mennään pari napsua lähemmäksi juuri tuota sydänmaata, kun äänityspaikaksi on valittu Capricorn-studiot Maconissa. Aina kun näen levyn etiketisssä tai kannessa Capricorn-logon niin tiedän, että kiekko kannattaa ottaa lähempään tarkasteluun. Studiot ovat siis ruostevyöhykkeen ja etelän rockin ja soulin päävaltimolla.

”Capricornilla” Eddien ja hänen yhtyeensä ote pitää ja myös tiukentuu. Kappaleiden vetovoima pakottaa heti useampaan kuuntelukertaan. Soundi on nyt himpun verran isompi ja äänekkäämpi. Eddien veli Lane Kelly hoitaa edelleen tuotannon ja bassottelun. Nyt korostuu myös soul- ja funkpuoli, joka toteutuukin hienosti vailla liiallista kumartelua kohti menneisyyden Maconin haamuja – ja silti raa’an vintagehengen säilyttäen. Sovituksissa ei tukehduteta äänimaailmaa ylitäytöllä tai ahtamalla liikaa instrumentteja mukaan. Kaikki tavanomaiset aspektit ovat silti kuultavissa hienosti: torvia, slidekitaraa, Rhodes-pianoa sekä makeat inspiraatiopirskahdukset taustavokaaleissa.

Mukana on tietysti muutama tarkasti harkittu coveri, Bonnie Raittin Bout To Make Me Leave Home ja Dylanin Down Along The Cove. Nämä istutetaan nätisti Eddie 9V -konseptiin. Jälkimmäinen menisi sokkotestissä varmasti Allmanin veljesten piikkiin, niin komeasti soi slidekitara Duanen tyylillä ja Eddien laulussa taas on kuultavissa Greggin intonaatiota.

Eddie näyttää sielukkuutta myös gospelpainotteisessa Mary Don’t You Weep -hartaudessa. Eddien sävelkynä kirjoittaa mainiosti ja lyriikoissa on sitä konstailematontoa Maconin henkeä etenkin funkyissä numeroissa ja muutamisssa balladeissa. Kokonaisuutena albumi on siis aivan huippuluokkaa. Laitetaan vielä loppumarinat: festarijärjestäjät Porista Järvenpäähän! Nyt on jälleen aika tuoda tällaista funkya soulbluesia kotimaan kesään tai talven synkkiin klubi-iltoihin – kaikilla sylintereillä tai volteilla, please!

Jorma Riihikoski
(julkaistu BN-numerossa 2/2023)

Share